Neiti Ilonen oli voittanut Jaskan lotossa. Entistä palkintoaan hän oli säilyttänyt takan reunuksella, mutta heitti sen sitten menemään, kun sai uuden. Siat repivät vanhan kappaleiksi heti, kun hän oli avannut ikkunan ja tipauttanut sen kolmannestatoista kerroksesta alas Tuonelaan.
Jaska oli viime keväänä päässyt esikoulusta ja opiskeli nyt ala-asteella hiukkaskiihdytinfysiikkaa. Hän toimi opetusministeriössä vanhempana tutkijana ja oli jäämässä eläkkeelle ensi vuoden lokakuussa.
Apilat oli jo melkein syöty.
Iltaisin Jaskaa katsellessaan neiti Ilonen tuumi, että olisi tuo voinut huonompikin olla. Edellisen hampaat olivat säälittävässä kunnossa, mutta tämän eivät kaivanneet lainkaan hoitoa, eikä ulkoiluttamisesta ollut vaivaa.
Ilonen oli tyytyväinen elämäänsä. Hänen isänsä oli kuollut kahdeksansataakolmekymmentäseitsemän minuuttia sitten, eikä Iloselle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin kävellä kioskille ja jättää kuponki.
Kun lauantain keltainen ehtoo sitten koitti, ja kansa kerääntyi temppelin esiripun luokse, alkoi messuaminen: kolme, yksiyksi, neljännes, puoli. Nyt osui. Ilonen oli tähdännyt korkealle ja saavuttanut sen. Palkinto luovutettiin hänelle suuren kupolin alla Varsinais-Suomessa aikakauden alussa kello kahdeksan neljäkymmentäkaksi.
Jaska toimi kuin valettu salama ja rasvattu kokki. Hänen erikoisuutenaan oli piparjuurella kyörytetty marmelaadimunakas. Kanelitanko sisälsi paljon pippuria, asetettuna tämän herkun keskelle, suurena annoksena kohtalokkaasti irrallaan.
Kun Jaska sitten hankki vielä kuorma-autonkin, oli Ilosen onni lopullisesti kukoistunut. Täst'edes he nyt seikkailivat kahdestaan Hämeenlinnaan ja takaisin, katselivat Hauhon järven laitamia omasta pikku kopperoisestaan mönkijän lavalta ja pudottelivat korkoja alas.
Jaskan ja Ilosen koko toiminta oli suunnattu hallituksen harjoittamaa yrmeätä kustannusseuraamuspolitiikkaa vastaan, joka uskomattoman hämärästi pyrki keräämään vitun suola-aivo.
Puurotkin oli palatettu pohjaan.
Jaskan eläke tulisi olemaan, laskien hänen viidentoista vuoden palveluksensa opetusministeriössä ja sitä edellisen laskukauden tuottaman häpeän, noin kolmesataa Irlannin dollaria plus rapiat. Kataisen hallituksen erovuoroiset ministerit käyvät tarkistamassa esiliinojen tikkauksen ennen koulun alkua.
Neiti Ilonen ottaa aamuisin setelin murheeseen. Hän kiillottaa Jaskansa uuninreunuksella, keittää kahvit ja lukee aamun lehden. Finanssikriisi on ajanut Ilosen sijoitukset nollille, luottotappio saattaa romuttaa koko hänen imperiuminsa, mutta lottovoittona saatu Penttilän Jaska pysyy. Sen otsasta loistaa tähti, joka ennen pitkää johtaa kolme tietäjää hänen luokseen ratkaisemaan likviditeettiongelmat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti