Aluejohtaja Petterssonin toiminta on aiheuttanut viime aikoina yrityksessä huolta, ja asian selvittämiseksi on saatu aikaan raportti. Päällikkötason selvityksestä on käynyt ilmi, ettei Petterson kertaakaan näiden kolmen vuoden aikana ollut jättänyt tehtäviään hoitamatta. Hän on myös urakoinut kunnioitettavan määrän tapauksia ja saanut aikaan kiitettävää jälkeä. Jokin hänen toimintatavassaan lienee silti vialla, päätellen niistä vastalauseista, joita häntä kohtaan oli esitetty yleisön ohjelmaformaatilta.
Selvityksen mukaan Petterson oli aivan moitteetta vartioinut kumissaarin antamin valtuutuksin hämärän kustannuskehitystä ja viitoittanut tietä onnettoman ja surullisen puolivälin tienoille. Hänen toteutuksensa ansiosta olivat laternaalisen huomion keskeisjyväset ohjautuneet turvasiiloihin kolme kertaa tavallista nopeammin, ja pienemmyydentuntoinen kiitollisuus oli vakauttanut turvallisuushakuista sääliä.
Muutama kriittinenkin huomio oli raporttiin jäänyt. Osasyynä Pettersonin kokemaan vastustukseen saattoi olla hänen päätäpahkainen uppoutumisensa isoselänteen hävityksen syövereihin, mistä ei ristiriitaista evästystä jäänyt moittimatta. Paikkakunnan nuorisovartijoiden mukaan hämeenlinnalaiset olivat saaneet tarpeekseen kokemusosiosuhteen miettimisestä, mitä Petterson oli vaatinut kaikilta osallistuvilta laumoilta.
Selvityksen jälkeen oli antaumustoimikunnan epäkiitollisena tehtävänä päättää Pettersonin kohtalosta. Hänen ansionsa tunnettiin, mutta vastustajiakin oli ehtinyt kerääntyä jo enemmän kuin lusikallisen verran Kuulaveden järven jäälle, poistoputken päälle. Petturi-Petterson, huusivat toiset. Vale-Oskari, heikkohermo-Paavo, kimellyskukkainen oltermanni, supikonnahkainen öljysieni.
Petterson sai lopulta lähteä jäädä. Hänen paikkansa löydettiin sulkeutumassa eräältä untuvakukkulalta aamulla ennen kello kahdeksaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti